Urakoitsijapula

Urakoitsijapula

Alueelliset haasteet urakoitsijoiden määrässä ja saatavuudessa ovat jo alkaneet näkyä. Seuraavan kymmenen vuoden aikana tulemme kohtaamaan urakoitsijapulan, jos uusia tekijöitä ei löydy alalle.

Pystymetsästä alalle harvoin päädytään. Yleensä tukena on vanhemmat tai joku lähipiiristä, joiden avulla hiljainen yksityistietieto ja osaaminen siirtyvät eteenpäin.

Investoinnit ovat suuret, ja jos aikoo tarjota palveluja yksityisteille ja valtion teille ympäri vuoden, on koneita oltava monenlaisia. Ja siltikin ollaan usein tilanteessa, että jotain muuta työtä tai yritystoimintaa on oltava lisäksi.

Eli alalle tullaan rakkaudesta lajiin tai lähipiirin ohjaamana. Mutta koska maatilat ja traktorit ovat katoamassa kyliltä muutenkin, katoavat samalla itseoppineet. Täytyisi löytää uusia ratkaisuja.

Tarjolla oleva koulutus on pirstaleista, näppituntumalla pitäisi yhdistellä asioita ainakin maaseutuyrittäjän, kiinteistönhoidon, logistiikan, metsäalan ja maanrakennusalan koulutusohjelmista.

Lisäksi pitäisi olla hyvät sosiaaliset ja taloudelliset taidot, jotta asiakkaat saavat hyvää palvelua ja laskutkin muistetaan lähettää. Urakoitsija alkaa näyttäytyä aikamoisena moniottelijana.

Onneksi apua saa, eikä ihan kaikkea tarvitse hoitaa itse. Nykyajan työelämässä kannustetaan siihen, että tehdään se mitä parhaiten osataan ja ulkoistetaan osa töistä tarvittaessa.

Helposti ulkoistettavia töitä ovat esimerkiksi yrityksen taloushallinto ja laskutus.

Uusia ratkaisuja tarvitaan

Jotta yksityisteiden varsilta voidaan edelleen käydä töissä ja yrittää, on teiden oltava hyvässä kunnossa kesällä ja talvella.

Metsäkoneyhtiöt ja hissifirmat ovat lähteneet ratkaisemaan ongelmaa omilla koulutuskeskuksilla ja oppisopimuskoulutuksella. Ehkä sama suunta alkaa pian näkyä yksityisteiden urakoitsijoissakin?

Jos innostunut nuori saisi laadukkaan ja käytäntöpainotteisen koulutuksen urakointiin ja saisi kaluston pienemmillä investoinneilla esimerkiksi leasingin muodossa, voisivat työnäkymät olla houkuttelevammat.

Asiakkaan vastuulla yhä vaikeutuvassa tilanteessa olisi ymmärtää paremmin urakoitsijan näkökulmaa. Investoinnit kalliiseen kalustoon on pystyttävä maksamaan takaisin ja vielä itsekin elämään.

Jos ei lunta sada eikä aurauskertoja tule, on tilanne kestämätön. Järkevimpänä mallina pidän kiinteää kuukausi- tai talvikausikohtaista pohjapalkkaa, jonka urakoitsija saa, vaikka lähtöjä ei olisi yhtään.

Summa voisi perustua tiettyyn tuntimäärään tai käyntikertoihin.

Tekemättömästä työstä maksaminen alkaa tuntua asiakkaastakin järkevältä viimeistään siinä vaiheessa, kun tekijöitä ei enää meinaa löytyä.

Sovitun tuntimäärän tai käyntikertojen yli menevät työt laskutetaan toteutuman mukaan, joten lumisena talvena pohjapalkka ei muodostu tieosakkaillekaan liian suureksi rasitteeksi.

Tievahti kokoaa yhteen tietoa yksityisteiden kunnossapidon ja perusparannusten osaajista. Omat tiedot voi käydä jättämässä Yhteistyökumppanit -osiossa.

Jatketaan keskustelua urakoinnin uusista tuulista Tiefoorumilla!