Tieisännöitsijänä vastaanotan vuosittain vinon pinon postista palautuneita kirjeitä, jotka useimmiten koskevat kuolinpesiä.
Kuolinpesiä sanotaan puhekielessä perikunniksi. Niiden osakkaiden selvittäminen on välillä työn ja tuskan takana ja usein siitä tulee tiekunnalle myös ylimääräisiä kustannuksia.
Voi olla, että henkilön kuoleman jälkeen postit menevät jonkin aikaa perille osoitteeseen, jossa on asuttu, eivätkä osakkaat huomaa tehdä muutosilmoitusta tiekuntaan.
Osoitteenmuutosten tekeminen on aina osakkaan vastuulla, mutta vieläkin monesti ajatellaan, että osoitetiedot päivittyisivät tiekuntiin jostain automaattisesti.
Selvitys voi olla pitkä projekti
Kun lähden selvittämään kuolinpesän yhteystietoja, aloitan kyselyt yleensä aina tiekunnan osakkaista tai tiekunnan kokouksista. Tiiviissä yhteisöissä naapuri saattaa tietää perillisen nimen tai jotakin, joka johtaa oikeille jäljille.
Pelkän perillisen nimen tai asuinpaikkakunnan perusteella etsin oikeaa henkilöä puhelinnumeroita tai osoitteita tarjoavista yrityksistä. Ei ole tavatonta, että saan kiinni jonkun perillisen, jonka kautta asiat lähtevät selviämään.
Jos kukaan kylällä ei tiedä mitään, jatkan etsintöjä Digi- ja väestötietovirastoon (DVV). Sitä varten kuolleesta henkilöstä tarvitaan hieman lisää tietoja, jotka saa Maanmittauslaitokselta ostettavasta lainhuutotodistuksesta. Lainhuutotodistusta varten tarvitaan kiinteistötunnus.
Hyvässä lykyssä tiedot löytyvät Digi- ja väestötietovirastosta, huonommassa sieltä tulee ilmoitus, että etsintöjä on vielä jatkettava seurakunnasta.
Seurakunnan aluekeskusrekisteriin lähetetään sukuselvityspyyntö henkilöstä. Selvityksissä voi seurakunnasta riippuen kestää useita viikkoja.
Selvitykseen kannattaa pyytää riittävän laajat tiedot perillisistä. Henkilön iästä riippuen esimerkiksi sisaruksista, vanhemmista, lapsista ja lapsenlapsista.
Sukuselvityksen saapuessa tarkistan, ketkä perillisistä ovat elossa ja löytyykö heille mistään yhteystietoja. Tietojen selvittäminen voi olla kokonaisuudessaan päivien, viikkojen, kuukausien tai vuosienkin mittainen projekti.
Pisin tekemäni selvitys on edelleen kesken, henkilö on kuollut vuosia sitten, sisarukset ovat joko kuolleet tai sitten eivät ole missään tekemisissä, perillinen on olemassa mutta häntä ei löydy mistään.
Maanmittauslaitoksella on ollut vireillä muutoksia lainhuutoihin, jotka ovat edelleen kuolleen henkilön vanhempien nimissä, mutta ne ovat rauenneet.
Tällaisissa tilanteissa maksajaksi joutuu tiekunta ja ei auta kuin odottaa, että kiinteistö lopulta menee perillisten puuttuessa valtiolle tai kunnalle.
Jos tiekunnalla on kuolinpesältä saatavia, ne kannattaa laittaa ulosottoon. Ulosottohakemukseen pitää olla tarkemmat tiedot henkilöstä, jotka saa lainhuutotodistuksesta.
Ulosoton kautta tiekunta ei kuitenkaan saa yhteystietoja, vaikka maksusuoritus tulisikin. Jos en itse löydä mistään yhteystietoja kuolinpesälle, harvemmin ulosottoviranomainenkaan niitä löytää.
Muistilista kuolinpesien käsittelyyn:
- Kysele ensin kyliltä, joku voi tuntea perillisen tai tietää ainakin nimen
- Kiinteistötunnus tulee olla tiedossa lainhuutotodistusta varten
- Maanmittauslaitoksen lainhuutotodistuksesta saa tarkemmat tiedot kuolleesta henkilöstä
- Tarkemmilla henkilötiedoilla voi hakea sukuselvitystä Digi- ja väestötietovirastosta tai seurakunnasta
- Maksamattomat tiemaksut kannattaa laittaa kuolinpesänkin osalta ulosottoon
Onko teidän tiekunnassanne ollut ongelmia kuolinpesien yhteystietojen kanssa? Jatketaan keskustelua aiheesta Tiefoorumilla!
Opri Pietiäinen, Tieniekka Oy
Kirjoittaja on Tievahdin auktorisoima tieisännöitsijä
