Moni yksityistien varrella asuva on viime vuosina saanut postia kunnalta: ilmoituksen siitä, että kunta lopettaa yksityistien aurauksen tai kunnossapidon. Muutos herättää paljon kysymyksiä ja huolta. Kuka tiestä jatkossa vastaa, ja kuka maksaa viulut?
Tässä artikkelissa käymme läpi, miksi vastuu siirtyy yhä enemmän tiekunnille ja mitä toimenpiteitä tien osakkaille kannattaa tehdä heti, jotta tien kunto ja arvo säilyvät.
Yksityistielaki muutti vastuuasetelmia
Suuri syy nykytilanteeseen on vuonna 2019 voimaan astunut uusi yksityistielaki. Laki selkeytti vastuunjakoa: yksityisteiden pito kuuluu lähtökohtaisesti tien osakkaille itselleen, ei kunnalle.
Aiemmin monet kunnat ovat hoitaneet yksityisteiden aurauksia ja sorastuksia ”vanhasta tottumuksesta” tai kuntakohtaisten sopimusten perusteella. Nyt tiukentunut talous ja lakimuutos ovat saaneet useat kunnat ja kaupungit irtisanomaan näitä hoitosopimuksia.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että vastuu tien liikennöitävyydestä, turvallisuudesta ja talvikunnossapidosta siirtyy täysimääräisesti tien osakkaille – eli tiekunnalle.
Miksi tiekunnan järjestäytyminen on nyt kriittistä?
Vaikka kunnat vetäytyvät suorasta kunnossapitotyöstä (kuten aurauksesta), ne eivät ole lopettaneet yksityisteiden tukemista. Tuki on vain muuttanut muotoaan: se on nykyään yhä useammin rahallista yksityistieavustusta.
Tässä piilee kuitenkin tärkeä ehto: Avustuksia myönnetään pääsääntöisesti vain järjestäytyneille tiekunnille.
Jos tien osakkaat eivät ole perustaneet tiekuntaa tai tiekunta on ns. ”nukkuva” (tietoja ei ole päivitetty yksityistierekisteriin eikä tie- ja katuverkon tietojärjestelmään), tie jää usein ilman yhteiskunnan tukea. Tällöin osakkaat maksavat 100 % kaikista kuluista itse.
Järjestäytynyt tiekunta tuo mukanaan kolme merkittävää etua:
- Oikeus avustuksiin: Kunnan ja ELY-keskuksen avustukset edellyttävät ajantasaisia tietoja.
- Selkeä päätöksenteko: Asioista ei tarvitse riidellä naapurin ovenraossa, vaan niistä päätetään tiekunnan kokouksessa.
- Oikeudenmukaiset maksut: Kulut jaetaan virallisen yksikkölaskelman (tieyksiköinti) mukaan, jolloin jokainen maksaa tien käytön suhteessa.
Tiekunnan perustaminen – miten edetä?
Jos tiellänne ei ole toimivaa tiekuntaa, ensimmäinen askel on tiekunnan perustaminen tai herättäminen. Prosessi saattaa kuulostaa byrokraattiselta, mutta se on tieosakkaiden oikeusturvan kannalta välttämätön.
👉 Lue tästä aiempi blogimme: Tiekunnan perustaminen – miten se tapahtuu käytännössä?
Lyhyesti prosessi etenee näin:
- Kutsutaan koolle perustamiskokous.
- Valitaan tiekunnalle toimielin.
- Päivitetään tieyksiköinti (tämä on usein työläin vaihe, jossa ulkopuolinen apu on tarpeen).
- Ilmoitetaan tiedot Maanmittauslaitoksen yksityistierekisteriin sekä Väyläviraston Digiroad-järjestelmään.
Vasta kun nämä vaiheet on tehty, tiekunta on virallisesti järjestäytynyt ja voi hakea avustuksia tien kunnossapitoon tai perusparannuksiin.
Ulkopuolinen tieisännöitsijä tuo mielenrauhaa
Monelle tiekunnalle muutos on suuri. Vapaaehtoisten vastuuhenkilöiden löytäminen voi olla vaikeaa, sillä tiekunnan hoitaminen vaatii perehtymistä lakiin, taloushallintoon ja urakoitsijoiden kilpailuttamiseen.
Siksi yhä useampi tiekunta kääntyy ammattimaisen tieisännöitsijän puoleen. Tievahti toimii tiekunnan hallinnollisena tukena:
✅ Hoidamme byrokratian: Varmistamme, että tiekunta on perustettu oikein ja tiedot ovat rekistereissä ajan tasalla.
✅ Haemme avustukset: Tiedämme, milloin ja miten kunnan ja valtion tukia haetaan.
✅ Päivitämme yksiköinnin: Teemme oikeudenmukaiset laskelmat, jotta tiemaksut jakautuvat oikein.
Kun hallinto on ammattilaisen käsissä, tiekunnan osakkaat voivat keskittyä olennaiseen: sujuvaan ja turvalliseen tienkäyttöön.
Onko teidän tiellänne muutoksen aika?
Jos kunta on lopettanut tien hoidon tai tiekunnan talousasiat ovat rempallaan, ei kannata jäädä odottamaan uuden lumen tuloa.
👉 Tutustu Tievahdin palveluihin ja pyydä tarjous tiekunnan perustamisesta tai isännöinnistä täältä.
